On sitä tullu koettua 29-vuotisen elämän aikana. Rakkautta jos jonkinlaista. On äidinrakkautta, isänrakkautta, ystävän rakkautta, yhteisön rakkautta, eläinten rakkautta.. Ne on noita positiivisia rakkauksia. Toistakin puolta on tullut koettua - hyväksikäytöstä tappoyritykseen. Väliin mahtuu valheita ja pettämistä, kuten varmasti useimmilla meistä.
Rakkauren ryske voi olla hellää ja huoltapitävää, mutta voi myös olla äärimmäisen ilkeää, tuhoatekevää. Jälkimmäistä ei kukaan pidemmän päälle jaksa, ei halua elämäänsä. Mietin koska on mun vuoro kokea sitä oikeanlaista parisuhteen rakkautta? Koska saa kokea rakkautta ilman pelkoa, turhaa panikointia ja epäilyksiä? Viimeisimpien äijien tempaukset on olleet aika lailla viimeisiä pisaroita - ei, enää ei kohdella miten huvittaa. Kyllä se on niin että on mullakin väliä, mun tunteilla ja toiveilla on merkitystä... ihan siinä missä toisenkin.
Tasa-arvo, kunnioitus, uskollisuus, rehellisyys - eikö niistä jo koostu positiivista rakkauren ryskettä aika lailla? Mää vaan kysyn.
Kunpa olisi sydämessä tänä jouluna valkea joulu, eikä musta kuten viime vuotinen...
http://www.youtube.com/watch?v=JKo_smtrltM
