Vesimiehen aika

Ei uskoisi todeksi ellei omalle kohdalle sattuisi. Hommat ei oikein minnekään suuntaan toimi... välirikkoja, menetyksiä... Yksinäisyyttä. Pää lyö tyhjää. Viime ajat on olleet enemmän tai vähemmän rankkoja. Juuri kun luulee että "naks" nyt asiat on hyvin, niin eiköhän taas mennä alas ja lujaa. Tarkemmin en jaksa kirjoitella mistä kyse, mutta vesimiehen ajan tulo kyllä vaikuttaa jo kovasti. Englanniksi aiheesta löytää asiaa paljon "age of aquarius" haulla. Toki ne jotka eivät ole näihin new age-asioihin perehtyneet, tai pitävät huuhaana koko asiaa, eivät ehkä ymmärräkään asiasta. Toki se on anteeksiannettava asia, enpä itsekään aina tiedä ymmärränkö vaikka aihealue onkin muutoin jossain määrin tuttu. Se on mainittava että ne asiat mitä vesimiehen aika lupaa hyvinä, tuntuvat tosi kaukaisilta, suorastaan utopistisilta. Joka tapauksessa viime päivät, ja jo sitä ennen, oon ollut aika surullinen kun on tapahtunut ikäviä asioita... joista ei tunnu olevan ulospääsyä...

Suurin ja ihanin asia mun elämässä nyt on nämä 3 viikkoiset kissavauvat. Miina-hoitokissa synnytti 4 ihanaa pentua aamuyöllä perjantaina 17.8.2012. Synnytyksen ääniin herääminen oli varsin mukava herätys, vaikka muuten inhoankin herätä ennen sianpieremää. Iltavirkku aamuntorkku kun olen...
Neljä vauvaa ovat nyt opetelleet kävelemään ja kovasti ovat perääni kun olen pentuaitauksen lähellä. Silmät on tummansiniset ja kyllä ne sitten osaa killittää silmillään niin suloisesti. Siinä unohtuu omat huolet helposti ja keskittyy vain pehmoisiin pikkupalleroihin. Matias-poika odottaa jo kovasti että pääsisi leikkimään pienten kanssa. Renny huolehtii sitten tavoille opettamisen muutoin...
Matias pitäisi viedä sirutettavaksi ens kuussa, me kun meinaamme mennä nappaamaan palkinnon Seinäjoelle näyttelystä. Rennyn muuten ottaas kans mukaan mutta herran on varmasti mukavampi olla kotosalla sohvan kuninkaana. Luulen ettei seniori kovin pidä hälinästä...

Nyt tais katketa filmi kun ei tekstiä synny... palataan rasialle taas kun on jotain sanottavaa.