maanantai 15. huhtikuuta 2013

Vammautumisen/invalidisoitumisen moninaiset haasteet

Ajankohtainen asia. Aina. Sitä ei tule ajatelleeksi ellei omalle kohdalle iske. Tai lähipiiriin.

Puoli vuotta on opettanut todella paljon. Silmät on olleet ennenkin auki, mutta nyt ne ovat auki toisella tavalla kun on kyse vammautuneista ihmisistä. Niin, ihmisiähän hekin ovat! Eivät he voi vammoilleen mitään.

Mitä vammautunut toivoo "terveeltä" ihmiseltä? Yksi asia on varma, hän haluaa tulla kohdelluksi ihmisenä. Aikuinen, vaikka onkin vammautunut, haluaa tulla kohdelluksi aikuisena. Mikään ei ole inhottavampaa kuin se että puhutaan kuin pienelle lapselle, lässytetään ja piipitetään. Ystävällisyys on eri asia kuin se.

Mitä muuta? Tasa-arvoista kohtelua, mutta omaa tahtoa pitäisi silti kunnioittaa. Toisaalta taas pitäisi ottaa asioita vammaiselta itseltään selvää sikäli kuin hän pystyy puhumaan ja ilmaisemaan itseään.
Kun puhuu vammautuneen ihmisen asioista, pitäisi puhua hänelle suoraan, kysyä häneltä. Ei jättää huomiotta.

Tökkii tämä ajatus... omatkin asiat humisee päässä kun uusi työpaikka, siellä sitten viikon päästä aloitellaan. 

Vaahdotaan taas lisää asioista kun ajatus juoksee uudestaan. ;)

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Muutokset senku jatkuu...

Kulunut viikko toikin sitten tullessaan elämääni jälleen uuden muutoksen.
Minulle soitettiin eräästä yrityksestä - ja halusivat palkata minut vakituiseksi työntekijäksi. Kieltämättä siinä kesti muutama pitkä sekunti tajuta mistä oli kysymys. Edessä on kuitenkin työpaikan vaihdos. Sinänsä harmillista, sillä varmasti tulee ikävä vanhoja asiakkaitani, ja työkavereita joista on tullut osasta hyvinkin läheisiä. Myös ystäviä. On sitä itkuakin tuherrettu, vaikka kyllä minä olen onnellinen vakituisesta työstä. Eli en minä siksi itke kun "joudun" lähteä.
 
Työpaikan vaihdos kääntää uuden sivun omassa elämässäkin. Vakituinen työ mahdollistaa monet asiat mitä aikaisemmin, jatkuvissa määräaikaisissa työsuhteissa ei ole voinut tehdä. Nyt voin esimerkiksi alkaa suunnittelemaan tulevaisuuteen oman asunnon ostoa. Tunnetustihan pankit eivät lainaa anna sijaisuuksia tekevälle sinkulle. Ei vaikka lainanhakijan ala olisikin sellainen missä töitä riittäisi.
 
Kyllä tuo uutinen vakkaripaikasta tulikin tarpeeseen hyvissä uutisissa - kuten lukijat tietävät, viimeiset puoli vuotta eivät ole olleet mulle ja vanhemmilleni helläkätinen.
 
Jännityksellä eteenpäin... lisää hyviä uutisia kiitos. :)

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Huhtikuussa humahtaa?

Vanha kansa rallattelee alkuvuoden kuukausista. Kyllä ne silloin tiesi. Tänä vuonna on hieman sää ollut myöhässä - maaliskuu näytti maata vasta loppukuusta.
Nyt aprillipäivänä kyllä toivoo ettei ilmojen haltija aprillaa kun pitäisi humahtaa.

Mitä tältä keväältä odottaisi? Odotan ainakin lumen sulamista, auringonpaistetta ja luonnon puhkeamista keväänvihreisiin sävyihin. Koivuihin hiirenkorvia, leskenlehtien ilmestymistä ojanpientareille. Lämmön lisääntymistä.

Isällä on perjantaina syntymäpäivä. Olemme äidin kanssa koittaneet kysellä lahjatoiveita. Meillä on joka vuosi tapana muistaa toista lahjalla, oli välivuosi tai ei. Isä on kovin hiljainen toiveita kysellessä. Itse taidan aavistaa mikä hänen ainoa toiveensa on - kyky kävellä. Mutta kun sitä ei voi pistää pakettiin ja antaa toiselle...

Odotan kovin töihinpaluuta. Nämä sairaslomat alkaa ottamaan hermoille. Nyt kaatoi petiin B-influenssa. Ab-kuuria nautittu ja ne mokomat väsyttää niin ettei oikein mitään jaksa tehdä. Tänään sain aikaiseksi huudattaa pyykkikonetta. Huomenna tarttee puhtaat vaatteet kun menee mummojen ja pappojen luo pitämään heistä huolta. Vaikka työ onkin raskasta niin kuitenkin pidän siitä ja koen sen, paremminkaan en pysty kuvata, omana elämäntyönä. Tietysti olisi mukava kun löytyisi vakituinen työpaikka jostain, mutta kivenalla ne tällä alalla on.

Eipä se nyt auta ku lähtä suihkuun ja miettiä mitä muuta tänä päivänä tekisi kuin pesisi pyykkiä. Ai niin...tiskivuori tuolla on kans... että kyllä sitä näemmä yksineläessäki on paljon tekemistä kotona. Ei vaan oo ketää jolle nakittaa kotitöitä että saisi itte vaan olla möllöttää. :D