Tuttu lause lapsuusajoilta? Tuon lauseen on joku kuullut ehkä jo ennen päiväkoti-ikää. Uskokaa tai älkää, sama meininki jatkuu aikuisiällä. Hiekkalaatikolla pölisee kun erilaiset "lapset" siellä leikkivät. On nuorempaa, vanhempaa, isompaa, pienempää ja kaikkea siltä väliltä. Ja mikä maailmanloppu se onkaan kun joku toinen ottaakin kolmannen osapuolen hiekkalaatikon nurkkaan. Suorastaan rikollista toimintaa kun kaksi ihmistä halusi tehdä sovinnon yhteistuumin, aloittaa puhtaalta pöydältä. Heidän tarinansa on omalaatuinen, yksilöllinen. Sitä ei voi verrata johonkin toiseen, eikä myöskään heidän omaansa toisten omiin.
Jos itse kaataa hiekkalinnansa, niin itse joutuu sen myös aloittamaan alusta. Kyllähän siinä hiekka enemmän tai vähemmän pölisee kun laatikolle tulee lisää väkeä. Minä olen rakentanut oman hiekkalinnani alusta uudelleen, ja puolustan sitä kynsin ja hampain. Jos yrittää tulla sen kaatamaan, voi olla varma että saa hiekkaa silmillensä. ;)
Kummallista on se kun joillekin ihmisille ei mene kaaliin se, että ihminen voi muuttua hyvinkin lyhyessä ajassa. Mutta toisaalta se on ymmärrettävää, jos ei itse koe samoja asioita elämässä. Blogiani lukeneet tietävät hyvin mitä on tapahtunut elämässäni viimeisen parin vuoden aikana. En kuitenkaan näe velvollisuudekseni vakuutella sitä jokaiselle vastaantulijalle kuinka olen muuttunut ja blaa blaa. Jos ei itse omia silmiänsä avaa ja näe asioita avarammin, se ei ole minun ongelmani. Eikä myöskään ystäväni, joilla on tuo harvinainen kyky joka monilta muilta puuttuu. Spekulaatiot motiiveistani ovat koomisia, jotkut puhuvat minusta kuin olisin ehdonalaisessa vankeudessa, seurataan jokaista tekemistäni ja sanomistani, puhumattakaan hienoisesta vääristelystä ja asioiden vatvomisesta selän takana. Mutta se mitä ei tehdä, on se ettei minulta itseltäni kysytä. Huvittavaa. Täytyy vaan sanoa että pieni on elämänpiiri kun on tällaisiin aikaa. :D Ugh, olen puhunut tästä asiasta. ;)
Nojoo, ottakaahan huumorilla tämä. Oli vain pakko tuokin tuoda julki kun koko hommeli mitä juttu koskee on suorastaan huvittavan koomista. Enkä ole ainoa joka on sitä mieltä. ;)
Toissapäivänä lähti toisen tyttökissani sulhanen takaisin kohti omaa kotiaan. Jälleen siis on edessä kuukauden jännitys mahdollisen tiineyden osalta. Neitokaiseni ei ehkä pidä hirveästi masunsa käpälöinnistä, mutta nisien turvotus on ainoa selvä merkki tiineydestä. Vauvauutisten toivossa toivosin tämän 3-4 viikkoa menevän nopeasti. Kissavauvat ovat toivottuja, odotettuja. Tyttöjeni kasvattajalla tällä hetkellä 2 pentuetta kasvamassa, voi mitä pieniä pirpanoita ne pienet olivatkaan. Hurmaavia suloisia. Ja niin kaunis emokin! Omat kissani tietenkin ovat maailman parhaita, mutta niinhän me jokainen kissanomistaja ajattelemme omista lemmikeistämme. ;)
Vielä muutama päivä töissä ja sitten ollaanki vajaan viikon verran lomalla - ihanaa! :)
