Mistähän aloittaisi? Tonnikeijukaisen tarina yltää vuosien päähän. Keskityn siis tämän päivän tilanteeseen, tunteisiin, sanotaan noin vuoden säteellä taaksepäin.
Tonnikeijukainen oli mainitsemattomasta syystä vajaa vuosi sitten sairaalassa lähes viikon. Tonnikeijukainen oli todella kipeä, todella huonona, epäilynä jopa sepsis, kansankielellä verenmyrkytys. Tonnikeijukaisella oli hyvät lääkärit, jotka ehdottivat hänelle gastric bypass-leikkausta, jota useimmat asiasta tietämättömät kutsuvat nimellä laihdutusleikkaus.
Tonnikeijukainen ajatteli asiaa ja päätti sitoutua asiaan. Hänen mielensä oli yhtä mylläkkää, haavojen ja kipujen keskellä hän teki kaikkensa peittääkseen pelkonsa ja ahdistuksensa. Sen lisäksi että hän oli toipilaana kuukausia, hän yritti kaikkensa peittääkseen huolensa tulevaa elämäänsä kohti. Kuukausia hän henkisesti valmistautui ja itse olikin valmis kun alkoi ene-dieetti. Sitä ennen hän teki töitä pienempien ruoka-annosten ja säännöllisten ruoka-aikojen eteen. Niin paljon kuin työelämä ja sosiaalinen elämä antoi periksi. Hän onnistui. Hän onnistui ilman dieettiäkin laihtumaan, hän onnistui siinä dieetin aikanakin, valmistautuen leikkaukseen samalla koko ajan.
Hän oli avoin asiasta, sillä joka tapauksessa olisi asiasta juoruiltu samaan tapaan kuin nytkin. Ihmiset olivat kohteliaita kasvotusten, mutta huonojen kokemustensa ansiosta luotto ihmisiin oli pieni - ihmiset ovat ihmisiä, spekuloivat, juoruavat...saattavat tietämättään toivoa epäonnistumista. Minulle aikaisemmin läheiset kaverit olivat tällaisia, ja siksi he ovatkin entisiä tänä päivänä.
Tonnikeijukainen yritti kertoa tuntemuksistaan joita ei niin julkisesti näyttänyt. Hän haki tukea työyhteisöstä siinä onnistumatta, hänen todelliset tukijoukkonsa rajoittuivat kouralliseen ihmisiä. Rankka dieetti joka valmistaa leikkaukseen ja pysyviin muutoksiin, joutui verratuksi kaupallisen maailman keksimiin fitfarmeihin yms, joilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Sitä suurin osa ihmisistä ei käsitä ei niin millään. Raskas ruumiillinen työ, niukkaenerginen ruokavalio ja henkinen/sosiaalinen paine oli liikaa. Tonnikeijukainen alkoi saamaan paniikkikohtauksia. Hän henkisesti ei jaksanut kaikkea taakkaa, olihan edessä niin isoja muutoksia, ja paljon tehnyt jo valmiiksi töitä tämän kaiken eteen. Luuletko tonnikeijukaisella olleen helppoa? Olet täysin väärässä siinä.
Tonnikeijukainen jäi sairaslomalle. Hän voi hiukan paremmin kun ei tarvitse kaikkeen revetä, ei tarvitse täyttää jokaisen ihmisen odotuksia ja toiveita, joita hän varsinkin työelämässä mielellään on tehnyt. Tonnikeijukainen on laittanut oman terveytensä nyt ykköseksi, vaikka onkin kuusi vuotta huolehtinut muiden terveydestä työkseen ja vapaa-aikana antanut aikaansa myös vanhemmilleen.
Tonnikeijukainen on pettynyt ihmisten tapaan syyllistää yksin häntä, hänelläkin on oma elämä, omat jutut... Tonnikeijukaisen tarina jatkuu vielä. Se on loppuelämän tarina. Miettikääpä... olette tottuneet siihen että Tonnikeijukaisella vähintäänkin epäonnistuu seurustelusuhteet. Syyhän on ollut tietenkin vain hänessä. Entäpä jos muutaman vuoden päästä Tonnikeijukaisella onkin parisuhde, orastava avioliitto ja lapsi tuloillaan? Sitä ei Tonnikeijukainen itse odota, sillä hän on tottunut olemaan rakkaudessa epäonnistuja, se josta ei ole mihinkään. Samaa hän tuntee nyt lukiessaan kavereitten mielipiteitä hänestä. Hänessä on aina vika. Kauanko Tonnikeijukainen jaksaa sitä? Kuka tietää... ei edes hän itse.
Tonnikeijukaisen tarina... to be continued...
