No jaa-a. Viimeiset kuukaudet ovat herätelleet melkoisia tunteita. Ei vain itsessäni vaan monessa muussakin ihmisessä lähipiirissäni. En nyt heidän omistaan kirjoittele ja analysoi, riittää kun omieni kanssa pähkäilen ja taistelen.
Se on kuulkaa lukijat ihmeellistä miten vähän ihmiset loppujen lopuksi toisiaan kuuntelee. Ja se miten aina pitäisi kaiken olla kukkaista, täynnä sydämiä ja "kaikki on hienosti"-mentaliteetti. Tosiasiat unohtuu. Unohtuu se, että kaikilla on tunteet. Unohtuu se, että me ollaan ihmisiä ja meillä on oikeus omaan mielipiteeseen, näkemykseen. Oikeus saada kunnioitusta ja arvostusta siitä mitä teemme. Koetaan että pitäisi pitää yllä "nokkimisjärjestystä", "moon korkeempiarvoosempi ku sä joten sä oot hiljaa" - tämmöisessä ilmapiirissä on oikeesti raskasta olla. Tehdään selväksi eriarvoisuus, kohtelemalla miten huvittaa.. (Huomauttaisin että tämä ei koske työasioita.)
Alkuaikoona mulle tämä joukko oli kuin perhe, osa heistä edelleen onkin niitä joihin suhtaudun kuin olisivat sisaria, mummuja, äitejä. Mutta on sitten niitäkin, joihin on pakko suhtautua siten, että he ovat ne "isot pahat sudet" jotka syövät pikkutytöt ja mummot suihinsa... narsk narsk sanoo hampaat. Suomessa on sananvapaus, ja tuon nimettömästi ilmi omat tuntemukseni tekstin kautta.
Tämän blogipäivityksen otsikko kuvaa hyvin nyt sitä asiaa kokonaisuudessaan mikä on mieltäni painanut kuukausia. Onko tosiaan toiminta jalomielistä, toiset huomioonottavaa, vai ajetaanko ainoastaan omia intressejä ja näkemyksiä jyräämällä toinen? Jääköön sanomatta ääneen mitä käytetään aseena, ne tunnistavat joiden tarkoituskin - riippumatta siitä ovatko tätä yhteen hiileen puhaltavaa sakkia vai näitä joiden saatava heiluttaa tahtipuikkoa piittaamatta sovituista asioista?
Olen ollut vetäytynyt viime aikoina sen vuoksi, etten ole yksinkertaisesti jaksanut syyttävän sormen osoittelua, ja sitä kun saa jopa siihen kokea olevansa syyllinen mihin ei ole oikeasti syyllinen. Pitäisi pyyhkiä muidenkin perseet omansa lisäksi? Jep, mä sanon suoraan. Toisekseen voin todistaa että itse olen terve ja täysipäiseksi todettu - kun tästäkin on kuulemma ollut epäilyksiä. Selän takana puhutaan paljon, ollaan kielikelloja ja kyräillään - suorastaan uhkaillaan.
Mä siis kysyn, halutaanko ihmiset ajaa pois vaiko pitää yllä hyvää yhteishenkeä?
Suomi on vapaa maa, ja täällä on sananvapaus, ja minä tuon tässä ilmi omat ajatukseni. Koska ääneen ei saa sanoa mitään ikävää, ei puhua kun suu tukitaan, minä käytän kirjallista väylää.
Jatketaan harjoituksia...
