Tänään oli mielenkiintoinen päivä. Olin eräässä paikassa jossa vaikeavammaiset kokoontuivat yhteen. Minä perusterve ihminen heidän joukossaan vietin muutaman tunnin.
En lakkaa hämmästelemästä, kuinka heillä, monisairailla, vaikeasti vammaisilla, voi olla niin suuri elämänilo ja -halu. Se on aivan uskomatonta. Meillä oli hulvattoman hauskaa porukalla. Heidän huumorinsa oli hervotonta, nauruhermoja kutkuttavaa.
Toinen asia mihin olen kiinnittänyt huomiota, on se, että heidän suhtautumisensa ihmisiin on jotakin käsittämättömän hienoa. Me perusterveet ihmiset olemme useinkin valikoivia sen suhteen kenet hyväksymme joukkoon. Ulkonäköpaineet on esimerkiksi iso osa sitä. Mutta nämä ihmiset jotka tänäänkin tapasin, ovat erittäin avosydämisiä - he hyväksyvät jokaisen. He tietävät sen tuskan mitä erilaisuus teettää, ja heillä se on ilmeisempää kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Heidän kykynsä hyväksyä erilaisuus on asia josta jokaisen pitäisi ottaa opikseen.
Tämänpäiväisessä tilaisuudessa ei tullut edes huomattua, että joukossamme olisi ollut vammautuneita, erityistarpeisia ihmisiä.
Ennenkuin lähdin mukaan tähän toimintaan, jännitin ja mietin millaista se olisi. Nyt jo muutaman kerran jälkeen voi sanoa että se ei ole ollenkaan vaikeaa tai kamalaa, päinvastoin.
Päivä oli erittäin hyvin onnistunut tältä osin, ja tilaisuudesta lähti joukko iloisia ihmisiä. Nimenomaan - ihmisiä.
Toinen ihana, lämmittävä asia nousi pinnalle tänään.
Sovinto. Miten aliarvostettua se voikaan olla.
Oikeastaan en edes tiedä mitä kirjoittaisin aiheesta. Sovinto sisältää niin paljon asioita, ja en tiedä mitä sanoisi ja miten.
Ainakin sovinto tuo rauhan sisälle. Se tuo hyvän mielen. Iloa ja valoakin.
Päästäkseen sovintoon on käytävä monenlaista taistelua, kamppailtava. Ei niinkään muiden vaan ennen kaikkea itsensä kanssa.
Mä tiedän, että olen tehnyt virheitä, olen toiminut väärin. Sen että saa anteeksi ja voi antaa anteeksi itse, se tekee sovinnon. Se tekee sovinnon kun nuo edelliset sanoo toiselle, suoraan, vilpittömästi. Rauhanomaisesti. Sovintoon ei päästä jos etsii syyllistä. Se että voi myöntää tehneensä väärin ja pyytää anteeksi - sekin on askel kohti sovintoa.
Kiitos anteeksiannosta ja sovinnosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti