keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Kis kis kippurahäntä...

Voihan nenä... oon antanu äiteelle suurta huvinaihetta sillä kun olen kertonut nukkuvani taas vaihteeksi olkkarin lattialla. Patja vaan siihen ja muutama tyyny ja täkki korviin, hyvinhän tuossa nukkuu vaikka patja onkin ohut ja kissit käyttää persposkia ponnahduslautana yöllisissä leikeissään...

Nojoo... ainakin osa ystävistä ja kavereista jo tietävät että tämmöinen olkkaripunkkaus johtuu siitä että yhdellä tytöistäni on sulhanen kylässä. Pariskunta saa nyt asustella kaksistaan makkarissa. Viikon lattiapunkkaamisen jälkeen sitä muistaakin miten ihanaa siinä omassa punkassa onkaa köllötellä...

Hertalla on nyt toinen astutusyritys menossa, kun ensimmäinen ei onnistunut. Seuraavat 4-5 viikkoa saakin taas jännittää pyöristyykö tyttö vai ei. Säde oli sulhasensa kanssa 3 vk takaperin, mutta eipä tiedä tästäkään neidistä vielä onko vauvoja tulossa.

Siis miten niin olen kissaihminen? Ei taida ihmiset osata mua pian muulla tavalla kuvaillakaan. :D
Se vaan on niin että kissani on mulle niin tärkeet ja rakkaat, hirmusti rakastan koko sakkia ja jokasena päivänä heistä on iloa mulle. Osaa ne kyllä hermoillekin käydä halutessaan, kuten esimerkiksi pyörimällä jaloissa juuri silloin kun yritän päästä kahvimukin kanssa sohvalle röhnöttämään...

Kissatalon touhuissa on niin mukavaa myös. 1.12.2013 on muuten joulumyyjäiset, sinne saapi tulla ostoksille tai vain syömään namia lohikeittoa ja juomaan hyvät kaffit - taitaapi siellä olla suunmakeuttajaakin tarjolla. :)

Huomenna onkin avointen ovien päivä, miksi ihmeessä viikko tuntuu liian pitkältä kun niitä odottaa...

ps. Joulu on tulossa!! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti