Koko aihe saa karvat nousemaan pystyyn. Eläinten oikeudet meidän lintukodossamme eivät aina ole kovin häävit. Poliisien valtuudet mitättömät, vapaaehtoisilla todella surkeat oikeudet.
Tänä päivänä Suomi, myös kotikaupunkini, kuhisee huonosti hoidettuja eläimiä. Tätä voi aivan oman seinän takana tapahtua!
Miten voi meidän "oikeusvaltiossamme" olla niin, että asunnon asukkaan täytyy olla putkassa, jotta poliisilla on oikeus mennä katsomaan onko asunnossa olevat eläimet missä kunnossa!? Vaikka todistetusti eläimet ovat heitteillejätettyjä. Ei, oikeusvaltiomme pyöräyttää pallon kunnaneläinlääkärille. Monen mutkan kautta on mentävä vaikka on elävistä olennoista kyse.
Entä vapaaehtoisten eläinsuojelijoiden rooli? Asioihin voidaan puuttua vain jos virkavalta antaa luvan tai asukas päästää sisälle - muuten on kädet sidotut.
Pieni tunteenpurkaus tässä samalla... Jokainen eläimen, oli se sitten kani, kissa, lehmä, jokaisen eläimen kaltoinkohtelu, heitteillejättö, koskettaa, satuttaa. Se on väärin, totaalisen väärin! Eläimen elämä on arvokas, ja jo eläinsuojelulaki määrittelee miten eläintä tulee hoitaa. Eläimelle ei saa tuottaa tuskaa, kipua, ei pitää nälässä ja janossa, sairaudet hoidettava, eläimiä on huollettava ja hoidettava. Eläin ei ole esine jonka voi tuosta vain paiskata nurkkaan "kuolkoot sinne, ei mua huvita!" Jälkimmäinen lausahdus on todistettavasti kuultu heitteillejättäjän suusta.
Eläinten kaltoinkohteluun ja heitteillejättöön puuttumista pelätään, tai ei haluta sekaantua. Minun omatuntoni ei sitä kestäisi ettenkö puuttuisi, tekisi ilmoitusta. Karmivia eläintarinoita on saanut kuulla ja nähdä, ja jos yhdenkin sellaisen saa estettyä, tai yhdenkin eläimen pelastettua kaltoinkohtelun ja heitteillejätön aiheuttamalta kuolemalta - olen onnellinen. Ja tiedän etten ole ainoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti