Kahden isän välissä

Se on nyt sitten tehty. Viime viikolla kävin tapaamassa biologista isääni 18 vuoden tauon jälkeen. Koska haluan hänen yksityisyyttään suojata, en kerro hänestä sen enempää kuin että ei voi hyvin ja on monisairas. On vain ajan kysymys koska kunto on niin huono että joutuu laitokseen.
Tapaaminen itsessään meni paremmin kuin ajattelin, emme puhuneet menneistä emmekä menneet henkilökohtaisiin asioihin. Oli varmasti parempikin niin pitkän tauon jälkeen. Yleisistä asioista juteltiin. Kiitos Sarille että hän oli siellä mukana - yksin en olisi saanut sanaakaan suustani. Hyvä kun pystyin vähän puhumaan. Tilanne oli outo, pelottava ja jännittävä sekä itselleni että miehelle, jota pienenä kutsuin vielä isäksi. Nyt en tiennyt miksikä kutsuisin. Toivon että saamme välimme kuntoon että pystymme silloin tällöin tapaamaan, mutta tavallista isä-tytär-suhdetta ei enää voi syntyä. Välitän hänestä, ja nähtyäni hänen tilansa en halua olla se dorka joka hylkää ja teeskentelee olevansa parempaa väkeä...
Homman nimihän on se, että mulla on kaks isää. Toinen on biologinen, verisitein sidottu isäkseni. Jos tulee lapsia, on hän myös isoisä... sitä en tiedä haluaisinko että lapseni tuntisivat hänet, mutta se on sitten sen ajan murhe. Tämä toinen isäni ei ole minulle mitään sukua, mutta on kummisetäni. Näin kokemuksesta 29 vuotisen elämäni aikana voin sanoa, että veri ei ole aina vettä sakeampaa. Biologinen isäni oli elämässäni periaatteessa siihen saakka kun täytin 4 vuotta - sen jälkeen joitakin vuosia vähän miten sattuu. Mutta kasvatti-isäni on kuitenkin ollut mulle se isä, jota lapsi tarvitsee ja jota minä olen tarvinnut. Hänelle oli kova paikka yhteydenottoni biologiseen isääni. Hän pelkää menettävänsä ainoan lapsensa, koska rakastaa ja välittää niin valtavasti vaikka sitä ei sano. Ennen aikaan ei poikia opetettu tunteita näyttämään (en tiedä opetetaanko tänäkään päivänä...) Jaan teille isänpäiväkortin mukaan laittamani tekstin, jonka hänelle annoin ja jonka isäni luki hiirenhiljaa olohuoneessani yksikseen.

 

ISÄLLE                                                

Isä on mukana lapsen elämässä, ylä- ja alamäessä.

Isältä saa neuvoja, ja luvan asioihin mitä äidiltä ei saa.

Isä opettaa lapsen tekemään työtä (ja vaatimaan kunnon palkkaa)

Isä näkee lapsensa hyvät puolet vaikka lapsi paiskoisi ovea kuinka

Isä on tukena kun maailma potkii lasta päähän

Isä ei hylkää lasta vaikka mikä olisi.

Isä nauraa lapsensa kanssa – varsinkin mökkinaapureille.

Isällä ja lapsella on hauskaa vaikka joskus nykäistäis

Isällä ei tarvitse olla verisiteitä lapseen – lapselle on muut asiat tärkeämpiä.

Isä rakastaa lastaan vaikka lapsi ei tekisi aina fiksuja päätöksiä.

Isälle annetaan isänpäivänä syötäväksi kakkua, lahjus ja kortti,

joiden avulla lapsi toivoo voivansa kertoa isälleen kuinka paljon tätä

RAKASTAA.

Tänä syksynä olen ollut sinun lapsesi jo 20 vuotta,

ja aina tulet olemaan minulle isä – SINUA minä tarvitsen.

Hyvää isänpäivää!

~Isän kälviäinen~

Isyys siis on paljon muutakin kuin verisiteet.